Kultaista eloa

16.1.2012

2012-01-16T10:57:00.000+02:00

Viimeisen jälkeen ollaan eletty ihan samaa kalenteria kuin kaikki muutkin, eli oli joulut ja uudetvuodet. Uudenvuoden aattona lähdettiin taas Avan ja Ruutin kanssa Hyvinkään koirauimalaan polskuttelemaan, ja täytyy sanoa, että Ruutin uimatekniikka sen kun paranee.
Mitään muuta jännää ei nyt ole tapahtunut ja vaikka siitä pahoitellen tekisi mieli laittaa tähän joitain niitä kuvia joita on tullut räpsittyä, niin nekin on nyt sitten visusti toisella koneella. Lohdutukseksi vähän vanhempi kuva:

Olkoon tämä sitten tälläinen "olen elossa"-päivitys, voipi olla että joskus lähiaikoina päivitän jotain tähdellisempää; meillä on nimittäin kyllä ohjelmaa luvassa! :D Sen verran mainittakoon, että meillä on katseet toko-kokeessa, näyttelyssä ja uudessa "talviliikuntaharrastuksessa" josta lisää toivottavasti jo tällä viikolla, jos postisetä on ahkera ;)

Kokeilua!

2011-11-12T13:52:00.001+02:00

Reilu viikko takaperin maksoin osallistumismaksun tokokokeeseen, ja sen jälkeen jännitin ihan koko rahan edestä tähän aamuun asti. Melko hyvin onnistuin pidättäytymän "paniikkireenauksesta", kerran kävin kentällä leikittämässä ja palkaamassa Ruutia, toisen kerran kävin itsekseni harjoittelemassa kävelemistä. Mutta kuinka ollakkaan, mulle iski torstaina järjetön kurkkukipu ja päänsärky + huimaus, perjantaina kävin terveydenhoitajalta hakemassa sairaslomapäivän. Olin kuitenkin päättänyt, että tälläkertaahan me mennään kokeisiin. Vaikka sitten pää kainalossa.

Lauantai-aamu valkeni Finrexinin, Ibumaxin, vitamiiniporeen ja pikakahvin avulla. Ja niin me lähdettiin, eikä kaduta! Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan koirakilta Kokkolassa ja se pidettiin kylmässä hallissa. Tuomarina toimi Allan Aula. Alokasluokassa oli 12 koirakkoa, joista me startattiin yhdeksänsinä ja kuuluttiin siis toiseen paikallamakuuryhmään.

Ryhmäliikkeiden jälkeen saatiin odotella omaa vuoroa. Meitä edeltävän koirakon mennessä kehään jännitys oli kasvanut ja multa meinasi kirjaimellisesti mennä jalat alta. Lähdin Ruutin kanssa vielä pissareissulle, ja kun sieltä palattiin, oli edellinen koirakko jo hypyssä menossa. Aloin hermostuksissani "virittelemään" Ruutia ehkä liikaakin hetsaamalla sitä leikkiin ja superpalkalle (possunkorvaa ja kuivattua turskaa) mutta eipä tuosta ainakaan tälläkertaa haittaa ollut.

Sitten pisteet koottuine selityksineen:
Luoksepäästävyys 10
- Ruuti nousi tervehtimään, mutta ei hyppinyt, joten saatiin 10. Olisin kyllä halunnut, että se olisi istunut koko ajan, mutta en valita.
Paikalla makaaminen 10
- Ehkä ensimmäistä kertaa R meni suoraan lonkalleen. Koko kaksiminuuttisen keskityin vaan panikoimaan sitä, miten saisin sen nousemaan sivulle. Nousi se.
Seuraaminen kytkettynä 9
- Yllätys! En tosiaankaan odottanut hihnaseuruulta mitään näin hyvää. Eihän se täydellistä ollut, mutta eipähän hihna kiristynyt :)
Seuraaminen taluttimetta 8
- Höh. Pisteet on riittävät, mutta omaan makuun tämä meni tosi huonosti. Kontakti putoili reippaasti ja ainakin käännökset oli tosi väljät. Vilja kommentoi tähän, että olin kuulemma paljon jäykempi sekä liikkeiiltäni että käskytyksiltäni kuin treenatessa... Ja kun just sitä mä olen yrittänyt treenata!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
- Joku paras maahanmeno ikinä. Piste lähti lopun perusasennosta (nousi vasta käsimerkistä).
Luoksetulo 10
- Kun liikkuri käski jättämään koiran, mulla meni joku sammakko kurkuun ja sain rääkäistyä pelkän "odd-" oikean jättökäskyn sijasta. Olin kuitenkin kerennyt ottamaan jo puolikkaan askelen (hups..) enkä sitten jatkanut/toistanut käskyä. Nyt sitten toivoin koko kävelymatkan ettei se ollut lähtenyt perään. Käännyttyäni tajusin, etten muistanut mitä käskyä olen käyttänyt tässä. Kokeilin "sivua", ja se toimi.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
- Kerkesin kirota tätä jo etukäteen, se on edelleen vaan niin epävarma liike. Joko se ennakoi tai sitten se ei seisahdu ollenkaan. Ehkä oma asenteenikin sitten johti siihen, ettei se edes näyttänyt kuulleen käskyä. Toisesta se menikin sitten maahan...
Estehyppy 10
- Wohoo! "Pientä" vinkkiä taisin näyttää ennenkuin liike alkoi. Ja silloinhan sitä ei lasketa ;)
Kokonaisvaikutus 10
- Poimin siitä sepostuksesta ainakin sanan "iloinen".
= 168 pistettä, ALO1

Ja voi että kun meillä oli hauskaa! Itse naureskelin jossain välissä omille ajatuksilleni ja Ruuti nautti kun sai tehdä ja kun kehuin sitä niin kauheasti liikkeiden välillä. Kehästä lähdettiin puolijuoksua ja R sai repiä hihnaa ja sitten se possunkorvat ja sitä turskaa. Ja kaiken päälle vielä se ykköstulos! Ja flunnsakin pysytteli poissa koko reissun ajan, vaikkakin se näköjään palasi heti kun päästiin kämpille. Mutta jeejee!

P.S. Ruuti näyttää juoksuseuraamisessaan kuulemma keinuhevoselta <3

Loma = turistelua, treenailua ja kylpyläilyä

2011-10-25T15:53:00.000+03:00

Syysloma oli ja meni, viikko on aivan järkyttävän lyhyt aika.
Heti alkuun saatiin sunnuntaina Laura ja Lempi-labbis kylään, ja maanantai vietettiinkin koirien kanssa "suurkaupungin" ihmeitä ihmetellessä. Pakollisia poseerauskuvia oli sitten ihan pakko ottaa, mm. nämä:

Likat Suurkirkon portailla...

...ja Suomenlinnassa.

Tiistai-aamuna jätettiin koirat lepäämään ja lähdettiin aamupäiväksi shoppailemaan, kunnes iltapäivästä suunnattiin Iirikseen opaskoirakoulun pentukoulutukseen Lempin kanssa. Laura ja Lempi tekivät niitä "kaikkia-hauskoja-opasjuttuja" ja itse toimin lähinnä kuvaavana kätenä ja henkisenä tukena. Illasta vielä Wilkku tuli labradorien kanssa kylään, ja hirmumyrskyä uhmaten lähdettiin porukalla pienelle iltalenkille, josta ei järkyttävän tuulen ja melkoisen pimeyden takia meinannut tulla mitään. Noutajat sai kuitenkin pitää hauskaa.

Keskiviikkona kävin saattamassa Lauran ja Lempin junalle, ja toivuttuani kotimatkan kaatosade/raekuurosta, lähdin treenaamaan tokoa videokameran ja liikkurin kanssa. Hui sentään, totuus on karu, Ruutin perusasennot on taas aivan järjettömän edessä. Sillä on tassut samalla viivalla mun varpaiden kanssa, joka tarkoittaa sitä että sen lapa on reippaasti mun polven edellä... Jotenkin sillä on kuitenkin ihan hyvä paikka seuraamisessa, mutta perusasennot oli kaikki paljon edempänä kuin mitä olen luullut. Liikkuri pisti mut vielä kävelemään seuraamiskaavion ilman koiraa, ja tulipahan taas kiinnitettyä huomiota niihin omiinkin jalkoihin ja katseen suuntaan :)

Torstai kului lenkkeilyn, treenaamisen ja asiaankuuluvan lomalaiskottelun merkeissä.

Perjantaina sain kunnollisemmat treenit aikaan, kun Wilkku, Quattro ja Una tulivat treeniseuraksi. Aluksi sujui hyvin, mutta aika pian Ruuti alkoi ottamaan aivan tajutonta häiriötä toisesta koirakosta. En ymmärrä, Kannuksessahan meillä on melkein aina ollut treeniseuraa, mutta nyt Ruulle oli jotenkin sula mahdottomuus keskittyä ja pitää kontaktia minkään vertaa. Kun sain sen keskittymään muutaman askelen seuraamisen verran, se pääsi huilaamaan hetkeksi, kunnes otin sen uudestaan käsittelyyn (nyt ilman häiriökoirakkoa). Wilkku käskytti seuraamiskaaviota, otin kummatkin alokasluokan jäävät pariin kertaan (huiput!), vielä vähän seuraamista, luoksetulo ja vähän kakeja. Osa lopputreenistä oli siis myöskin häiriköityä, mutta treenasin R:n kanssa vähän kauempana labbiksista kuin aikaisemmin. Lopputulema oli ihan hyvä, vaikka välistä meno tuntui kovin sekavalta.

Lauantaina käytiin Ruutin ja Avan kanssa Hyvinkään koirauimalassa, minä ja Ava ensikertalaisina, Ruuti ja äiti jo toista kertaa. Ruutillahan on ollut pieniä kankeuksia uimisen suhteen, mutta uimalassa siitä kuoriutui nyt todellinen vesipeto. Kun uimaliivistä ja hihnasta oli päästy eroon, ei Ruuta pidellyt enää mikään, vaan se ryntäsi altaaseen jatkuvasti omine lupineen lelun heittoa odotellen. Sen uimatekniikka on parantunut paljon, se ei enää räpiköi pystyasennossa vaan ui melkein niin kuin koiran pitäisikin. Vedessä vaan ei pääse liikkumaan Ruutin mielestä riittävän nopeasti, joten hienoista yli-yrittämistä oli kauhomisessa havaittavissa. Erityisen onnellinen olin siitä, miten Ruutista paistoi hinku veteen ja uimaan. Puolen tunnin jälkeen se oli jo ihan harvinaisen väsynyt, ja minä olin harvinaisen märkä. Tuliaisina oli ikävä kyllä silmien punotusta ja vesihäntä, mutta positiiviset yllätykset ja hyvä mieli korvaavat ne 6-0. (Vesihännästä selviydyttiin muuten helpolla, se ei tuntunut kipuilevan ollenkaan ja maanantaina siitä oli jo päästy)

En viitsinyt pahemmin kastella kameraa, joten kuvasaldo uimalasta jäi laihaksi. Mutta on se vaan niin hieno piski <3

Kulta-Ida

2011-10-15T23:13:00.000+03:00

Maailman paras.

Ihana-Ida.

Ida sai elää elämänsä onnellisena loppuun asti, ja sitä onnea se hohkasi ympärilleen aina. Idan tuli aika jatkaa, ja vaikka nyt surettaa, ei Idaa voi muistella kuin ilolla ja onnella.

Lilldale's Golden Fashion

31.10.1999 - 13.10.2011

Lepää rauhassa

"Mut hei, eihän joka päivä voi mennä putkeen. Eihän?"

2011-09-22T20:56:00.001+03:00

No ei voi.
Alkuviikosta juttelin Ruutin lissäntyneestä pissailusta viisaampien ihmisten kanssa. Päädyttiin siihen, että suljetaan ensin tulehdus pois ja mietitään sitten, miten mahdollista "päänsisäistä vikaa" lähdettäisiin korjaamaan - vaan eipä päästy niin pitkälle.
Aloin heti tiistaina keräämään Ruutin pissoja purkkiin ja ottamaan niistä arvoja ylös multistix-näytetikkujen avulla. Torstai-aamuun mennessä olin kerennyt ottamaan näytteen viisi kertaa, ja tikut olivat löytäneet mm. leukosyyttejä, proteiinia, bilirubiinia sekä pH- ja ominaispainoarvojen ihmeellistä heittelyä. Tänään meillä oli sitten sattumalta koko koulun koirien kennelyskärokotuspäivä, joten sain esiteltyä mittaustulokset eläinlääkärille, joka määräsikin sitten antibioottikuurin. Ruutillahan oli ab-kuuri jo alkukeväästä samaan vaivaan, muistaakseni se söi silloin kolme levyllistä synuloxia (?) jotain 1½ tabl. päivässä. Haen kuurin huomenna apteekista ja saas nähdä, mitä tälläkertaa.

Eipä mennyt ihan putkeen myöskään keskiviikon käytännöntunnilla, jossa Mari piti hakua ja jälkeä. Hakuhan meni ihan hyvin, sovellettiin Ruutille norjalaista "joukkomurhaa" (eli siis sekametsää...) jossa kaksi maalimiestä näyttäytyy ensin useammassa paikassa keskilinjan eri puolilla alkaen alueen takareunasta ja edeten etureunaan. Sitten R vietiin pois alueelta, ukot meni piiloon, R tuotiin takaisin ja sitten pistellään. Tilannehan oli siis se, että R luuli metsässä olevan ainakin sata ukkoa ~~joukkomurhattavana~~ etsittävänä, ja sen motivaatio oli huipussaan. Se teki ihan kivat suorat pistot, olisiko ollut 5. pisto jolla se unohti aluksi käyttää nenää ja harhaili vähän. Ainoa, mikä edelleen tökkii pahasti on ilmaisu: sillä ei ole sellaista. Tunnustan, oma vika.
Jäljelle mentäessä mulla oli ihan jeejee-fiilis ja tein mukamas keskiverto-jäljen, joka kulki vain metsässä, mutkitteli vähän ja oli sopivan mittainen. Ajaminen olikin sitten vaikeaa (olin unohtanut mm. tuulensuunnan ja jäljen merkkaamisen sitä polkiessa??) ja lopputulos oli se, että Ruuti jäljesti ehkä n. kolmasosan koko jäljestä. Alku meni ihan ihme hössötykseen ja hulluun kiskomiseen ilmavainulla ja toisen purkin jälkeen se hukkasi jäljen - mä vaan en tiennyt sitä. Hohhoi.

Tokoilun saralla meillä menee edelleen ihan jees. Tälle viikkoa en ole kauheasti kerennyt treenaamaan, mutta seisomista ollaan hinkattu välillä ruoalla ja lenkillä. Takapalkka on toiminut hyvin, pitäisi vaan alkaa häivyttämään sitä ja mun hervotonta virittelyä sille... Mutta eipä ole vartaloavuista tietoakaan! Meidänhän piti sunnuntaina lähteä Tampereelle mölleilemään, mutta se reissu peruuntui matkaseuran sairastuttua (niin kauas ei vaan voi lähteä yksin pelkkien möllien takia). Samoin peruuntui myös toko-koe, johon olisin ollut menossa 15.10. (Kirkkonummella), kun ei mehduttu sekaan ja kun vielä tuli tämä AB-kuuri.

Kannuksessa sataa edelleen, ja tänään säätiedotuksessa oli Kannuksen kohdalla jopa sitä kaikkein rankinta sadetta. Se ei siis lopu koskaan.

(Muokkauspäivitys: Ruuti syö nyt siis viikon ajan 2x1 tbl. Synulox 400 mg ja piimää päälle :))

Tokoilua!

2011-09-18T00:03:00.001+03:00

Vihdoinkin se kunnon toko-into tuli takaisin! Liekö se, kun ihan kaikki on menossa kokeisiin tai mölleihin, joka sai mutkin miettimään taas kisaamista.

Perjantaina ajattelin ottaa huolellisen kartoitustreenin ja kokeilla kuinka hyvin liikkeet kokonaisuudessaan on Ruutin muistissa. Jäävät, hyppy, ja yllättäen luoksetulo olivat sellaiset, johon neiti tarvitsi vähän muistuttelua: jäävät ei toimineet ollenkaan, hyppy sujui muuten, mutta käsky oli päässyt unohtumaan ja jostain syystä se ei ymmärtänyt mun luoksetulokäskyä ollenkaan, vaan tarjosi kaukoja.

Lauantai aamupäivänä lähdin kentälle treenaamaan itsekseni, mutta sainkin loistavan häiriön Sennistä, Fasusta ja Zimistä, jotka treenasivat agia ihan siinä vieressä. Päätin treenata perjantaina kehnolla tolalla olleita asioita ja pam: luoksetulossa ei mitään ongelmaa, R tuli kovaa ja ihan loistavaan perusasentoon, hypyn suhteen ei mitään, jopa parempi seisahtuminen kuin koskaan. Jäävät ei sujuneet avuista huolimatta, mutta seisomista se ei koskaan ole oikein osannutkaan. Maahanmeno vähän harmittaa, koska se on ollut sillä aikaisemmin tosi nopeaa, mutta eipä enää :( Lopuksi vielä videoin meidän seuraamista, koska en voinut uskoa että se olisi niin hyvää kuin miltä se ohjaajan vinkkelistä vaikutti. Ei se ihan ollutkaan, R vähän jätättää ja etenkin täys- ja oikeallekäännöksissä jättää vähän turhan paljon rakoa. Kontakti on kuitenkin nykyään ihan huippuhyvää!
Illalla lähdin vielä Viljan & Huldan kanssa tokoilemaan. Tehtiin ensin yhdessä alokasluokan paikallamakuu, jossa ei arvatenkaan ollut mitään ongelmaa. Loppuajan treenasin seisomisia takapalkalla (toimii!), paikalla kääntymistä (etenkin oikealle), hihnassa seuraamista, juoksuaskelia, hyppyä (näyttää muuten ihan loistavalta, mutta ei meinaa lähteä yhdellä käskyllä) ja nopeita maahanmenoja leikin yhteydessä ym. pikkusälää.
Eli eiköhän mekin tästä nousta ja käydä ensin mölleissä etsimässä sitä jotain, joka laukaisi kokeessa joko mun tai Ruutin aivohyytymän ja yritetä sitten oikaista se ja lähteä kokeisiin!

Niin, siis oikeastihan meidän treenaus näytti tältä:

Välituntileikkiä

Zim kuiskii Ruutille salaisuuksia (tai rakkausrunoja)...

...vaikka Zimin piti lopulta myöntää, että Ruuti on vähän liian iso sille.

Kuvatus

2011-09-12T11:59:00.001+03:00

Tämä on Se Pakollinen Perhepotretti, joka olisi voinut onnistua paremminkin jos kamerasta ei olisi loppunut akku ja jos kaikki maailman pennut osaisi nököttää paikallaan kun kamera on esillä ;) Kuvassa ylimpänä on Ruuti, sen alapuolella Ruutin ja Avan emä Rio, sen alapuolella maan mahtava Ida-mummo ja etualalla lauman uusin jäsen, Ruutin pikkusisko Ava-vauva :)

Ruuti toimitti viikonloppuna isosiskonvirkaansa vallan mallikkaasti. Se oli mukamas niiin rauhallista ja järkevää aikuista, kun tänään 13 viikkoa täyttävä Ava roikkui sen korvissa ja hännässä ja nukkui sievasti kerällä R:n päällä. Kyllä se osasi kakaraa leikittääkin, ja yhdessä ne sitten kiusasivat vieläkin-aikuisempia hurttia.

Kannukseen päästyä purimme Lätyn jäljiltä pentuaidat pois. Yhtäkkiä yksiö kasvoi ainakin kymenellä neliöllä ja Uudi ja Ruuti pääsevät vihdoinkin vaihtelemaan sänkyjä ja riehumaan ilman mitään typeriä esteitä.

Aktiivinoutaja

2011-09-10T16:20:00.001+03:00

Tällä viikolla pääsin vihdoin peräkkäisinä päivinä Ruutin kanssa tunneille. Torstaina ja perjantaina oli kumpanakin luvassa neljä tuntia maastoilua (perjantaina tosin myös agilityä). Ihme ja kumma väsymys alkoi paistaa Ruutista vasta viime metreillä.

Torstaina lähdettiin Marin kanssa maastoon, ja jälkien vanhentuessa treenattiin esine-etsintää. Oikeammin treeni meni lähinnä noudon opetteluun, kun _noutaja_ unohti koko idean tuomisessa. Hermohan siinä meinasi mennä, kun Ruuti kävi parhaimmillaankin vain koskemassa esinettä ja jatkoi sitten matkaansa. Mari ehdotti, että naksuttelisin Ruutille tuomista ihan alusta asti, ja sillä hetkellä se tuntuikin ainoalta tieltä onneen.

Esine-episodin jälkeen ajoimme jäljet. Olin tallannut n. 100 m jäljen, joka alkoi metsässä ja jatkui käännöksen jälkeen kohti hiekkatietä ja lopulta sen yli pellolle. Käännöksen jälkeen ja lopussa oli purkit. Tällä kertaa aloitus meni tosi hyvin, sain Ruutin rauhoitettua tolpalle hyvin ja se sai itse lähteä liikkeelle kun huomasin, että se tiesi missä jälki kulki. Se eteni hyvin ja suoriutui käännöksestä mallikkaasti. Purkki-palkan jälkeen se jatkoi melkein liiankin innokkaasti, mutta loppupätkä sujui hyvässä tahdissa edellistä rauhallisemmin. Ensimmäisen kerran se rupesi epäröimään tien laidassa, mutta pysyin hiljaa ja odotin että se pudotti nenän takaisin maahan. Tielle ja pellolle olin onneksi viljellyt nameja askelille, koska Ruuti meinasi tapansa mukaan lähteä ryysimään. Olin kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväinen suoritukseen, joskin jälki oli edelleen auttamattomasti liian lyhyt ja tuore.

Loppupäivä harjoiteltiin henkilöhakua, joka kului helppojen pistojen merkeissä. Suunnittelin Ruutille tuuli-ilmaisuja, mutta lopulta Ruuti oli vapaana ja haki ihan hyvin, edeten tuulen alta ja vähän mutkitellen. Pitäisi kehitellä jotain, josta se tietisi milloin haetaan ja milloin jäljestetään, ja ilmaisujakin pitäisi jo kovaa vauhtia rakentaa...

Perjantai-aamun ohjelma oli tiivistettynä melko samanlainen. Jälki oli n. 200 m, alkoi ja päättyi hiekkatien reunaan, suora käännös, parin metrin jana (!) ja 3xpurkki. Janaa ei olla aikaisemmin harjoiteltu, ja taisi mullakin olla siksi vähän pasmat sekaisin. Ruuti poimi jäljen äkkiä, mutta kävi tarkistamassa tolpan luota josko siellä olisi nameja ja toi lopulta tolpan mulle käteen :') Pienen koheltamisen jälkeen R aloitti kuitenkin jäljestämisen ja aika äkkiä pääsi ekalle purkille. Sen jälkeen eteneminen oli jo tasaisempaa, ratkoi kulman hienosti ja oli pätevä :3 Suunniteltiin Pipan kanssa, että voisin jatkossa pyytää sen maahan aina purkilla, että tulevaisuudessa se sitten ilmaisisi kepitkin maahanmenolla. Purkilta lähdettäessä mä sitten rauhoittaisin sen.

Esine-etsintää harjoiteltiin pudoteun esineen etsimisen tapaan, eli käveltiin linjassa koiran kanssa ja pudotettiin esine, jatkettiin matkaa ja kohta lähetettiin koira hakemaan esine. Tämä meni vähän niin ja näin, Ruutin teki kovasti mieli juosta nenänkäytön sijaan. Useamman toiston jälkeen se kuitenkin rauhoittui ja lopulta etsi ihan kivasti. Pipalta saatiin "palautusongelmaan" vinkiksi se, että Ruutin tullessa luokse se saa kantaa tuotua esinettä mun kanssa. Ei tarvinnut montaa kertaa kokeilla, kun jo huomasin, että tämä toimii :) R suorastaa kehrää, kun se saa esitellä aarrettaan mulle mutta kuitenkin itse kantaa sitä. Jes.

Aamupäivästä siirryttiin vielä agi-kentälle harjoittelemaan vähän ohjausta ja eteenmenoa. Eteenlähetykset meni hyvin, R innostui kauheasti kun sai vaan juosta kovaa. Hyppy-putki-hyppy-suoralla en edes yrittänyt pysyä mukana, vaan tyyppi sai sännätä sydämensä kyllyydestä lelulle. Ohjaus puolestaan meni vähän monkään, toisaalta siksi että Ruuti oli ihan rätti-poikki-väsynyt ja toisaalta siksi että mä vaan en osaa suunnitella ja koordinoida liikkumistani ;)

Moisen reenaamisen jälkeen R pääsi kuudeksi tunniksi junaan nukkumaan kun lähdettiin vaihteeksi Helsinkiin. Illalla se jaksoi vielä hetken rällätä Ava-vauvan kanssa, mutta lauantaiksi se jai jäädä lomailemaan kun lähdin Wilkun ja labradorien kanssa Porvoon kr-näyttelyyn. Onnittelut vielä Unalle mahtavista tuloksista! :)

Haava voitettu, sateita ei

2011-09-06T17:39:00.000+03:00

Flash-labbis (alias Lätty) on asustanut täällä Kannuksessa meidän kanssa viimeiset kaksi viikkoa (yksi vielä edessä) kotona alkaneen keittiöremontin takia. Lätty ei tykkää siitä, kun vieraat miehet tulevat sen reviirille kolistelemaan, joten pienen sovittelun jälkeen päädyin ottamaan sen tänne evakkoon. Tunnelma yksiössä on ollut varsin tiivis, kun kahden ihmisen ja koiran laumaan lisättiin yksi, jonka mielestä Uudi on tyhmä ja että sille pitää siksi esitellä hampaita. Tämä ongelma korjattiin massiivisella pentuaidalla, joka ei suinkaan helpottanut sitä, että yksiö on meille muutenkin liian pieni ;) Perjantaina pääsen kuitenkin palauttamaan Lätyn kotiin, jossa silloin on toivottavasti remontti pulkassa.

Lätyn ensimmäisellä viikolla se pääsi myös parille tunnille mukaan, joilla se esitteli kykynsä sekä agi- että hakukoiranakin. Oli hassua opettaa sille niitä ihan ensimmäisiä alkeita ja tajuta, että tasan vuosi sitten Ruuti oli samassa vaiheessa. Edistystä on siis tapahtunut, vaikkei sitä aina tahdo muistaa :)
Ruutin tassuhaavan parannuttua sekin on päässyt jo tunneille mukaan. Tottistelut on mennyt vähän niin ja näin (treenitauko EI aina tee hyvää...) mutta äärimmäisen iloisen yllätyksen toi viikontakainen PK-jälkitunti. Silloin tein Ruutille metsään n. 80 m jäljen, jolla oli yksi 90° kulma keskellä. Jälki vanheni reilun puolituntia ja käännöksen jäkeen (+lopussa) oli maahan kaivettu namipurkki ja vähän nameja alun askelissa. Jälki oli siis turhankin helppo, mutta koska olen pitänyt Ruutia täysin kykenemättömänä PK-tyyppiseen jäljestykseen, ja koska kesällä ei tullut poljettua juurikaan jälkiä, JA koska jäljestys ei meiltä ole PELLOLLA tosiaankaan sujunut, niin menin aliarvioimaan noutajan kyvyt. Saimpahan kuitenkin nähdä ihan oikeasti sen, mitä monesti ovat yrittäneet selittää. Metsässä jäljestys on erilaista kuin pellolla, ja ah ja voih, miten mahtavasti noutaja ajoikaan! Se kiskoi häntä heiluen liinassa eteenpäin ja haistoi joka ikisen askelen. Ensimmäisellä kolmanneksella (eli ennen käännöstä) se oli kuitenkin niin innokas, että liikkui turhankin kovaa vauhtia, ja kun se oli päässyt sopivaan tahtiin, niin töks - jälki loppui. Olisipa vaan pitänyt tehdä pidempi.

Mitään sen kummempaa täällä ei tosiaan ole tapahtunut, mutta syksy tuli yhtäkkiä ihan varmasti. Puista sataa lehtiä, aurinko laskee jo illalla ja ilmat on koleita - jatkuvia sateita ei varmaan tarvitse edes mainita.
Eli syksyisistä tunnelmista tällä kertaa, katsotaan jos seuraavaan mennessä tietäisin jo jotain jostain projektistakin ;)

Sade + haavanhoito = tuskanhiki!

2011-08-18T21:57:00.000+03:00

Miten voikaan olla mahdotonta saada yksi pieni haava suojattua? Jos siteitä kieputtaa koipeen kohtuudella, se putoaa pois. Jos sitä laittaa enemmän, noutaja repii sen pois. Ja kun sitä on sopivasti liikaa ja sen päälle laittaa vielä muovipusseja ja tossun, niin se on aivan läpimärkä välittömästi uloslähdön jälkeen, koska ulkona sataa.
Kannuksessa on siis sadellut pitkin viikkoa sekä raivostuttavana pikku tihkuna että masentavana kaatosateena. Normaalisti osaan nauttia sateesta, koska silloin ilma raikastuu ja noutajakin on pirteimmillään lätäköissä, mutta nyt kun sadetta ei pääse millään karkuun, se ärsyttää. Tänään sain sitten aikaan marssia Halpa-Halliin ostamaan Ruutille lasten kurahanskat tossun korvikkeiksi (nykyiset tossut eivät todistetusti pidä ollenkaan vettä), ja siinä "lasten ulkoilu" - kyltin alla, lenkkareissa ja verkkareissa hytistessä, olisi kieltämättä tehnyt itsellekin mieli ostaa sadevaatteet, ne kun on kaikki Helsingissä.

Kannustauduttu!

2011-08-15T19:57:00.000+03:00

Ihme ja kumma sain muutokuorman kutistettua vain kolmeen kassiin, joten junamatka sujuikin ihan mukavasti Ruutin kanssa. Pitkästä aikaa pääsin käyttämään sitä aamujunaa, joka pysähtyy Tikkurilan jälkeen vasta Tampereella. Itse nukuin varhaisesta kellonajasta johtuen suurimman osan matkasta ja havahduin vaan silloin, kun varmaan neljä eri konnaria kävi ihastelemassa ja rapsuttelemassa Ruutia.
Kannuksessa pääsin kuitenkin mukavasti autokyydillä kämpille, jossa saan nyt majoittua Merin ja Uudin kanssa samassa huoneessa pari kuukautta. Käytiinkin sitten treenaamassa kokoonpanolla minä + Ruuti, Meri + Uudi & Laura + Lempi. Ruutin kanssa otin lähinnä perushuttua, treenaaminen kun on kesän aikana päässyt jäämään tosi vähälle.

Luvassa oli siis:
- Perusasennossa siirtymisiä & peräpään käyttöä ( Vähän väsynyttä menoa, Ruuti meinasi välistä unohtaa että sen piti jotain tehdäkin, mutta tehdessään teki ihan hyvin.)
- Lyhyehköjä seuraamispätkiä pysähdyksillä, mutta ilman kääntymisiä ( Hyvä kontakti ja paikka! )
- Paikkamakuu 2 min, josta n. 30 s. olin piilossa ( Oli vilkuillut ympärilleen jo sinä lyhyenä aikana... Mitähän tähän keksis? )
Huvikseen vielä lopuksi tein istu-seiso-vaihtoja namiohjauksella ja tietysti rauhoittumisen, jonka suhteen on saavutettu ehkä ihan pientä edistystä.

Kesä muutamalla rivillä...

2011-08-14T13:06:00.000+03:00

Tätä kesää on hallinnut aika tavalla sekä Rion pennut että oma työharjoitteluni Opaskoirakoululla, eli muuta mainitsemisen arvoista ei juuri ole tullut tehtyä. Olisin eilen startannut Ruutin kanssa taippareissa, jollei se maanantaina olisi saanut aika ikävää tassuhaavaa lenkillä. Menevälle sattuu, mutta ketuttaa silti pitää sitä pelkillä remmilenkeillä muutama viikko :(

Huomenna matkustamme Ruutin kanssa junalla takaisin Kannukseen ja nähtäväksi jää, miten selviydyn matkasta kiitettävän muuttokuorman ja koiran kanssa. Sitä ennen pitäisi toki myös kasata se muuttokuorma, arvatenkaan pakkaaminen ei ole kehuttavala mallilla. Tiistaina on sitten luvassa paluu arkeen koulujen alkaessa.