Heti alkuun saatiin sunnuntaina Laura ja Lempi-labbis kylään, ja maanantai vietettiinkin koirien kanssa "suurkaupungin" ihmeitä ihmetellessä. Pakollisia poseerauskuvia oli sitten ihan pakko ottaa, mm. nämä:
Likat Suurkirkon portailla...
...ja Suomenlinnassa.
Tiistai-aamuna jätettiin koirat lepäämään ja lähdettiin aamupäiväksi shoppailemaan, kunnes iltapäivästä suunnattiin Iirikseen opaskoirakoulun pentukoulutukseen Lempin kanssa. Laura ja Lempi tekivät niitä "kaikkia-hauskoja-opasjuttuja" ja itse toimin lähinnä kuvaavana kätenä ja henkisenä tukena. Illasta vielä Wilkku tuli labradorien kanssa kylään, ja hirmumyrskyä uhmaten lähdettiin porukalla pienelle iltalenkille, josta ei järkyttävän tuulen ja melkoisen pimeyden takia meinannut tulla mitään. Noutajat sai kuitenkin pitää hauskaa.
Keskiviikkona kävin saattamassa Lauran ja Lempin junalle, ja toivuttuani kotimatkan kaatosade/raekuurosta, lähdin treenaamaan tokoa videokameran ja liikkurin kanssa. Hui sentään, totuus on karu, Ruutin perusasennot on taas aivan järjettömän edessä. Sillä on tassut samalla viivalla mun varpaiden kanssa, joka tarkoittaa sitä että sen lapa on reippaasti mun polven edellä... Jotenkin sillä on kuitenkin ihan hyvä paikka seuraamisessa, mutta perusasennot oli kaikki paljon edempänä kuin mitä olen luullut. Liikkuri pisti mut vielä kävelemään seuraamiskaavion ilman koiraa, ja tulipahan taas kiinnitettyä huomiota niihin omiinkin jalkoihin ja katseen suuntaan :)
Torstai kului lenkkeilyn, treenaamisen ja asiaankuuluvan lomalaiskottelun merkeissä.
Perjantaina sain kunnollisemmat treenit aikaan, kun Wilkku, Quattro ja Una tulivat treeniseuraksi. Aluksi sujui hyvin, mutta aika pian Ruuti alkoi ottamaan aivan tajutonta häiriötä toisesta koirakosta. En ymmärrä, Kannuksessahan meillä on melkein aina ollut treeniseuraa, mutta nyt Ruulle oli jotenkin sula mahdottomuus keskittyä ja pitää kontaktia minkään vertaa. Kun sain sen keskittymään muutaman askelen seuraamisen verran, se pääsi huilaamaan hetkeksi, kunnes otin sen uudestaan käsittelyyn (nyt ilman häiriökoirakkoa). Wilkku käskytti seuraamiskaaviota, otin kummatkin alokasluokan jäävät pariin kertaan (huiput!), vielä vähän seuraamista, luoksetulo ja vähän kakeja. Osa lopputreenistä oli siis myöskin häiriköityä, mutta treenasin R:n kanssa vähän kauempana labbiksista kuin aikaisemmin. Lopputulema oli ihan hyvä, vaikka välistä meno tuntui kovin sekavalta.
Lauantaina käytiin Ruutin ja Avan kanssa Hyvinkään koirauimalassa, minä ja Ava ensikertalaisina, Ruuti ja äiti jo toista kertaa. Ruutillahan on ollut pieniä kankeuksia uimisen suhteen, mutta uimalassa siitä kuoriutui nyt todellinen vesipeto. Kun uimaliivistä ja hihnasta oli päästy eroon, ei Ruuta pidellyt enää mikään, vaan se ryntäsi altaaseen jatkuvasti omine lupineen lelun heittoa odotellen. Sen uimatekniikka on parantunut paljon, se ei enää räpiköi pystyasennossa vaan ui melkein niin kuin koiran pitäisikin. Vedessä vaan ei pääse liikkumaan Ruutin mielestä riittävän nopeasti, joten hienoista yli-yrittämistä oli kauhomisessa havaittavissa. Erityisen onnellinen olin siitä, miten Ruutista paistoi hinku veteen ja uimaan. Puolen tunnin jälkeen se oli jo ihan harvinaisen väsynyt, ja minä olin harvinaisen märkä. Tuliaisina oli ikävä kyllä silmien punotusta ja vesihäntä, mutta positiiviset yllätykset ja hyvä mieli korvaavat ne 6-0. (Vesihännästä selviydyttiin muuten helpolla, se ei tuntunut kipuilevan ollenkaan ja maanantaina siitä oli jo päästy)
