Joululoman jälkeen siirryttiin takaisin Kannukseen. Eka viikko meni rytinällä, toinen aloitettiin Ruutin kanssa toko-kokeessa. Olin kerrankin hyvissä ajoin koepaikalla, Ruutilla vire korkealla (pelkäsin sen olevan liiankin hösä) ja oma jännitys oli ennen kehää aisoissa.
Kannus 14.1.2013, tuomari Veijo Kinnunen
Luoksepäästävyys 10: häntä heiluu häntä heiluuu, vaan ei nouse.
Paikkallamakuu 10: taisi se vähän korjata asentoaan ja pälyillä, ei kuitenkaan levottomasti.
Toisen paikkisryhmän aikana tajusin, että ollaan suoritusvuorossa ekana - johan alko jännitys.
Hihnaseuruu 7,5: alku meni tosi hyvin, povasin jo jotain tosi korkeeta numeroa, mutta loppusuoralla sössittiin täyskäännös ja vielä pysähdyskin ja näistä tippui.
Irtiseuruu 8,5: tavallinen, eli kauttaaltaan väljähkö... Ei kuitenkaan hajonnut missään vaiheessa.
Maahanmeno 10: taisin vähän painottaa käskyä, mutta menipähän.
Luoksetulo 8: hirveä vauhti, niin hirveä, että juoksi metrillä ohi ja jumitti jonkun namin(?) luokse ennen perusasentoa...
Seisominen 8,5: jotain sinne päin, kai se nyt on aina vähän hidas pysähtyminen...
Hyppy 7: siirryin ennen "valmista" vähän esteeseen päin kun olin vinossa. Tää siirtyminen on ollut se hyppyyn valmistelu, ja sitten kun "valmis" tuli, niin Ruuti oli jo menossa eli varaslähtö. Pitää alkaa varomaan ;)
Kokonaisvaikutus 10: tuomari tykkäsi, kehui ainakin yhteistyötä ja "Diesel-moottoria" :D
Tuloksena ALO1 , 174p. Sij. 2/11 ja Ruutin eka pikku pokaali! :D (tästä voi sitten olla ihan naurettavan ilonen, mietiskelin, enkä muista että Ruuti ois koskaan, mistään, edes mätsäristä tai näyttelystä tai möllitokosta saanut ruusukkeen vertaa palkintoa XD)
Sittemmin ollaan vähän leikitty treenaavamme ja kaivettu potkukelkka ja vetovermeet esille: Ruuti vetää! Tänään alkaneen (viimeisen!!) amisjakson tavoitteena olis ilmeisesti TK1:sen lisäks tunnarin ja ruudun rakentamista ja kaukokäsky-jumppaa + haukkuilmaisua hakuun. Maaliskuussa mennään myöskin Ruun kanssa Mäntän talvinomeen, eli nomeakin pitää treenata. Lotallekin pitäis keksiä jotain päänmenoa...
Helmikuuhun lähdetään nyt karvasadon saattelemina, kun sekä Ruuti että Uudi the porokoira pudottavat karvansa. Jännä sinänsä, miten kahdesta niin kaljusta koirasta voi lähteä niin mielettömästi karvaa.
