Kokeilua!

Reilu viikko takaperin maksoin osallistumismaksun tokokokeeseen, ja sen jälkeen jännitin ihan koko rahan edestä tähän aamuun asti. Melko hyvin onnistuin pidättäytymän "paniikkireenauksesta", kerran kävin kentällä leikittämässä ja palkaamassa Ruutia, toisen kerran kävin itsekseni harjoittelemassa kävelemistä. Mutta kuinka ollakkaan, mulle iski torstaina järjetön kurkkukipu ja päänsärky + huimaus, perjantaina kävin terveydenhoitajalta hakemassa sairaslomapäivän. Olin kuitenkin päättänyt, että tälläkertaahan me mennään kokeisiin. Vaikka sitten pää kainalossa.

Lauantai-aamu valkeni Finrexinin, Ibumaxin, vitamiiniporeen ja pikakahvin avulla. Ja niin me lähdettiin, eikä kaduta! Kokeen järjesti Keski-Pohjanmaan koirakilta Kokkolassa ja se pidettiin kylmässä hallissa. Tuomarina toimi Allan Aula. Alokasluokassa oli 12 koirakkoa, joista me startattiin yhdeksänsinä ja kuuluttiin siis toiseen paikallamakuuryhmään.

Ryhmäliikkeiden jälkeen saatiin odotella omaa vuoroa. Meitä edeltävän koirakon mennessä kehään jännitys oli kasvanut ja multa meinasi kirjaimellisesti mennä jalat alta. Lähdin Ruutin kanssa vielä pissareissulle, ja kun sieltä palattiin, oli edellinen koirakko jo hypyssä menossa. Aloin hermostuksissani "virittelemään" Ruutia ehkä liikaakin hetsaamalla sitä leikkiin ja superpalkalle (possunkorvaa ja kuivattua turskaa) mutta eipä tuosta ainakaan tälläkertaa haittaa ollut.

Sitten pisteet koottuine selityksineen:
Luoksepäästävyys 10
- Ruuti nousi tervehtimään, mutta ei hyppinyt, joten saatiin 10. Olisin kyllä halunnut, että se olisi istunut koko ajan, mutta en valita.
Paikalla makaaminen 10
- Ehkä ensimmäistä kertaa R meni suoraan lonkalleen. Koko kaksiminuuttisen keskityin vaan panikoimaan sitä, miten saisin sen nousemaan sivulle. Nousi se.
Seuraaminen kytkettynä 9
- Yllätys! En tosiaankaan odottanut hihnaseuruulta mitään näin hyvää. Eihän se täydellistä ollut, mutta eipähän hihna kiristynyt :)
Seuraaminen taluttimetta 8
- Höh. Pisteet on riittävät, mutta omaan makuun tämä meni tosi huonosti. Kontakti putoili reippaasti ja ainakin käännökset oli tosi väljät. Vilja kommentoi tähän, että olin kuulemma paljon jäykempi sekä liikkeiiltäni että käskytyksiltäni kuin treenatessa... Ja kun just sitä mä olen yrittänyt treenata!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
- Joku paras maahanmeno ikinä. Piste lähti lopun perusasennosta (nousi vasta käsimerkistä).
Luoksetulo 10
- Kun liikkuri käski jättämään koiran, mulla meni joku sammakko kurkuun ja sain rääkäistyä pelkän "odd-" oikean jättökäskyn sijasta. Olin kuitenkin kerennyt ottamaan jo puolikkaan askelen (hups..) enkä sitten jatkanut/toistanut käskyä. Nyt sitten toivoin koko kävelymatkan ettei se ollut lähtenyt perään. Käännyttyäni tajusin, etten muistanut mitä käskyä olen käyttänyt tässä. Kokeilin "sivua", ja se toimi.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
- Kerkesin kirota tätä jo etukäteen, se on edelleen vaan niin epävarma liike. Joko se ennakoi tai sitten se ei seisahdu ollenkaan. Ehkä oma asenteenikin sitten johti siihen, ettei se edes näyttänyt kuulleen käskyä. Toisesta se menikin sitten maahan...
Estehyppy 10
- Wohoo! "Pientä" vinkkiä taisin näyttää ennenkuin liike alkoi. Ja silloinhan sitä ei lasketa ;)
Kokonaisvaikutus 10
- Poimin siitä sepostuksesta ainakin sanan "iloinen".
= 168 pistettä, ALO1

Ja voi että kun meillä oli hauskaa! Itse naureskelin jossain välissä omille ajatuksilleni ja Ruuti nautti kun sai tehdä ja kun kehuin sitä niin kauheasti liikkeiden välillä. Kehästä lähdettiin puolijuoksua ja R sai repiä hihnaa ja sitten se possunkorvat ja sitä turskaa. Ja kaiken päälle vielä se ykköstulos! Ja flunnsakin pysytteli poissa koko reissun ajan, vaikkakin se näköjään palasi heti kun päästiin kämpille. Mutta jeejee!


P.S. Ruuti näyttää juoksuseuraamisessaan kuulemma keinuhevoselta <3

Loma = turistelua, treenailua ja kylpyläilyä

Syysloma oli ja meni, viikko on aivan järkyttävän lyhyt aika.
Heti alkuun saatiin sunnuntaina Laura ja Lempi-labbis kylään, ja maanantai vietettiinkin koirien kanssa "suurkaupungin" ihmeitä ihmetellessä. Pakollisia poseerauskuvia oli sitten ihan pakko ottaa, mm. nämä:

 Likat Suurkirkon portailla...

...ja Suomenlinnassa.

Tiistai-aamuna jätettiin koirat lepäämään ja lähdettiin aamupäiväksi shoppailemaan, kunnes iltapäivästä suunnattiin Iirikseen opaskoirakoulun pentukoulutukseen Lempin kanssa. Laura ja Lempi tekivät niitä "kaikkia-hauskoja-opasjuttuja" ja itse toimin lähinnä kuvaavana kätenä ja henkisenä tukena. Illasta vielä Wilkku tuli labradorien kanssa kylään, ja hirmumyrskyä uhmaten lähdettiin porukalla pienelle iltalenkille, josta ei järkyttävän tuulen ja melkoisen pimeyden takia meinannut tulla mitään. Noutajat sai kuitenkin pitää hauskaa.

Keskiviikkona kävin saattamassa Lauran ja Lempin junalle, ja toivuttuani kotimatkan kaatosade/raekuurosta, lähdin treenaamaan tokoa videokameran ja liikkurin kanssa. Hui sentään, totuus on karu, Ruutin perusasennot on taas aivan järjettömän edessä. Sillä on tassut samalla viivalla mun varpaiden kanssa, joka tarkoittaa sitä että sen lapa on reippaasti mun polven edellä... Jotenkin sillä on kuitenkin ihan hyvä paikka seuraamisessa, mutta perusasennot oli kaikki paljon edempänä kuin mitä olen luullut. Liikkuri pisti mut vielä kävelemään seuraamiskaavion ilman koiraa, ja tulipahan taas kiinnitettyä huomiota niihin omiinkin jalkoihin ja katseen suuntaan :)

Torstai kului lenkkeilyn, treenaamisen ja asiaankuuluvan lomalaiskottelun merkeissä. 

Perjantaina sain kunnollisemmat treenit aikaan, kun Wilkku, Quattro ja Una tulivat treeniseuraksi. Aluksi sujui hyvin, mutta  aika pian Ruuti alkoi ottamaan aivan tajutonta häiriötä toisesta koirakosta. En ymmärrä, Kannuksessahan meillä on melkein aina ollut treeniseuraa, mutta nyt Ruulle oli jotenkin sula mahdottomuus keskittyä ja pitää kontaktia minkään vertaa. Kun sain sen keskittymään muutaman askelen seuraamisen verran, se pääsi huilaamaan hetkeksi, kunnes otin sen uudestaan käsittelyyn (nyt ilman häiriökoirakkoa). Wilkku käskytti seuraamiskaaviota, otin kummatkin alokasluokan jäävät pariin kertaan (huiput!), vielä vähän seuraamista, luoksetulo ja vähän kakeja. Osa lopputreenistä oli siis myöskin häiriköityä, mutta treenasin R:n kanssa vähän kauempana labbiksista kuin aikaisemmin. Lopputulema oli ihan hyvä, vaikka välistä meno tuntui kovin sekavalta. 

Lauantaina käytiin Ruutin ja Avan kanssa Hyvinkään koirauimalassa, minä ja Ava ensikertalaisina, Ruuti ja äiti jo toista kertaa. Ruutillahan on ollut pieniä kankeuksia uimisen suhteen, mutta uimalassa siitä kuoriutui nyt todellinen vesipeto. Kun uimaliivistä ja hihnasta oli päästy eroon, ei Ruuta pidellyt enää mikään, vaan se ryntäsi altaaseen jatkuvasti omine lupineen lelun heittoa odotellen. Sen uimatekniikka on parantunut paljon, se ei enää räpiköi pystyasennossa vaan ui melkein niin kuin koiran pitäisikin. Vedessä vaan ei pääse liikkumaan Ruutin mielestä riittävän nopeasti, joten hienoista yli-yrittämistä oli kauhomisessa havaittavissa. Erityisen onnellinen olin siitä, miten Ruutista paistoi hinku veteen ja uimaan. Puolen tunnin jälkeen se oli jo ihan harvinaisen väsynyt, ja minä olin harvinaisen märkä. Tuliaisina oli ikävä kyllä silmien punotusta ja vesihäntä, mutta positiiviset yllätykset ja hyvä mieli korvaavat ne 6-0. (Vesihännästä selviydyttiin muuten helpolla, se ei tuntunut kipuilevan ollenkaan ja maanantaina siitä oli jo päästy)

En viitsinyt pahemmin kastella kameraa, joten kuvasaldo uimalasta jäi laihaksi. Mutta on se vaan niin hieno piski <3

Kulta-Ida

Maailman paras.

Ihana-Ida.

Ida sai elää elämänsä onnellisena loppuun asti, ja sitä onnea se hohkasi ympärilleen aina. Idan tuli aika jatkaa, ja vaikka nyt surettaa, ei Idaa voi muistella kuin ilolla ja onnella.

Lilldale's Golden Fashion

31.10.1999 - 13.10.2011

Lepää rauhassa