Ruuti 4v

Alkuvuodesta oli ihan tajuttoman vaikea kuvitella, että Ruuti ihan oikeasti täyttäisi seuraavaksi neljä, mutta kun se nyt on tänä vuonna aikuistunut niin paljon, niin pakko kai se on julistaa tänään nelivuotiaaksi. Mun silmissä se on yksi maailman parhaista koirista, kuin ihmisen mieli ja aina niin -ah, ei ole sanoja.

Ruuti 8 vk 

Siitä on tullut miljoona kertaa rauhallisempi, jopa "laama", joka aamuisin muiden vaatiessa aamuruokaa ja rynnätessä ulos jää tavallisesti kainaloon nukkumaan. Se katsoo nuorten leikkejä enimmäkseen sivusta, vaikka ennen se oli niissä aina itse keskipisteenä, ja ulkona se on vaihtanut päättömän hepuloinnin kaiveluun ja kierimiseen ja ruohotupsujen syömiseen. Treenatessa se ei touhota samaan tahtiin kuin vaikkapa vuosi sitten, se on löytänyt itsestään jonkun ihme tasaisen työskentelijän (joka loistaa nomessa mutta laahaa pahasti tokossa (ei varmasti mitään tekemistä ohjaajan totaalisen toko-kyllästymisen kanssa...)).

Tätä muutosta on hirveän vaikea selittää tai todistaa kenellekään ulkopuoliselle, koska Ruutin ominaishösääminen on se mikä näkyy päällepäin julkisilla paikoilla (ja etenkin autoon/vielä enemmän junaan mentäessä). Mutta kun sekä äiti että Meri on huomannut selkeän eron, niin pakko sen on olla totta. Molempien kanssa ollaan päivitelty sitä, "eihän toi voi olla Ruuti", ja tyyliin että onkohan se kipeä kun vaikuttaa niin vaisulta entiseensä. Ruuti sanoo siihen, että pyh, sehän on vain iän tuomaa arvokkuutta. Nih.

Ei se Lottakaan ihan pikkupentu enää ole, sekin täyttää viikon päästä jo 8 kk. Pentuhan se on, mutta ei niin vauva enää (tai niin ainakin Meri on väittänyt). Joulukuussa me ei olla tehty oikeastaan yhtään mitään, olin messarireissulla koulun kustantamana (vähän myös ständillä töissä) ja sen reissun ajan tytöt olivat hoidossa kentsulla, jossa Lotta oli ottanut asiakseen pissiä ilmeisesti jokaisen lenkin välissä. Muutoinhan sen voi sanoa olevan vihdoinkin sisäsiisti. Lotta on ehkä vähän muistanut opetella damin kantamista ja luovuttamista joten osaapa se sitä mukavasti noutaakin, paitsi että ollaan treenattu ihan olemattomissa häiriöissä eikä mistään siis tule mitään jos vaikkapa sattuu naapuripellolla olemaan harakankakka *huok*. On siitäkin aika ihana pakkaus kasvanut, aika söpö sellainen.

Nyt oon lentokentällä odottelemassa konetta, karkaan Göteborgiin uudeksivuodeksi. Alkuvuodeksi olisi vissiin ainakin tokokoetta Ruutille ja näyttelyä ehkä molemmille, mutta ainakin Lotalle. Nou/nome-rintamalla tarttis taas ryhdistäytyä, ja nyt kun mulla on ajokorttikin (vaikkei autoa sentään) niin yritän tosissani päästä johonkin treenaamaan ja mieluusti vielä jonkun kanssa. Kesällä toivottavasti korkataan nomekokeet ja suurena EHKÄnä haaveillaan Lotan kanssa jo taippareita kohti.

Marraskuun kuukausiliite

Marraskuukin meni jo!
Pakko muistella taaksepäin, jotain olennaista unohtuu nyt varmaan...

Kolmantena päivänä järkättiin luokan voimin mätsärit, joilla kerättiin varoja yritystoiminnan projektia varten. Suunnittelupaliksessa piti sitten mennä avaamaan suu Halloween-luokka-ideasta, ja niinhän siinä sitten kävi, että jouduin itse maalaamaan naamani oranssiksi ja käyttämään noitahattua ja peruukkia... Noh, olihan se ihan hauskaakin, pääsin siis "arvostelemaan" pukeutuneita koirakoita :)

Kuudentena Lotta täytti puoli vuotta (voi täh!). Yhdentenätoista olin äitin ja Mossen mukana messarissa Best In-pentunäyttelyssä, jossa siis Lotankin olisi pitänyt olla, mutta jonka ilmoittautumisen missasin vartilla. Mosse korjasikin potin sitten Lotankin edestä ja oli mahtavasti RYP4!

Lotta 6kk sai lahjaksi pesun.

Ruutin kanssa käytännöntunneilla otettiin marraskuussa ainakin hajuerottelua suppilovahveroilla ja hyppyjumppaa, josta jäi hyviä ajatuksia mieleen. Tätä pitäisi muistaa tehdä itekseenkin, Ruutin hyppytekniikassa on parantamisen varaa.

Kuun puolenvälin jälkeen olin itse tuplavuoron kentsussa, jossa pidin koiriakin mukana: toisaalta siksi, että tottuisivat olemaan siellä häkissä (joutuvat messariviikonlopuksi hoitoon) ja toisaalta siksi, että Lotta keksi kämpillä jatkuvasti jotain ärsyttävää enkä kentsuväsymyksen vallassa ikinä jaksanut siivota sen jälkiä. Tein viikkovuorolla myös sen kauan kammoksumani ammattinäytön, joka sitten meni kuitenkin ihan kiitettävästi :)

Joku aamu annoin tyypeille luut ja tein vielä jotain ennen lähtöä, ja lähtiessä humasin tämän. Onko sittenkään mikään ihme miten se ylettyy ihan joka paikkaan... (Huomatkaa kompostiaidalla suojeltu sänky.)

Näyttöviikon jälkeen pääsin kotiin viikonlopuksi ja sunnuntaina 25. pvä pääsin Ruutin kanssa osallistumaan Pääkaupunkiseudun Kultaisten marraskuun Nome-koulutukseen, josta jäi pelkästään hyvä maku!
Aloitettiin viemällä koirien kanssa linjalle kaksi damia, jotka jäivät sitten selän taakse siksi aikaa, kun tehtiin aika simppeleitä ykkösmarkkeerauksia, joita hankaloitti lähellä olevat toiset koirakot ja hajut. Ruutilla ei ollut mitään ongelmaa tässä, toi nopeasti ja istui rauhassa sivulla sillä aikaa, kun muut koirakot toimi ja painoi mieleen jokaisen damin joka alueelle heitettiin. Välistä, kun muut koirakot tekivät markkeerauksia, käännyttiin yksi kerrallaan ympäri ja lähetettiin koira taaksepäin linjalle. Ensin Ruu ei meinannut uskoa, että sielläpäin on mitään, ja lopulta etsi lähemmän muistin hakemalla.
Sitten kun kaikki markkeeraukset oli tehty, lähetettiin vielä kaikki koirakot pareittain (eri suuntiin) linjoille, ja Ruuti kulki komeasti täysin vinoon ja lähti naapurin linjalle. Kyllä se dami tuli, mutta tätä pitää vissiin treenata nyt paljon. Linjaa treenattiin vielä niinkuin, että dami oli valmiiksi viety koiralle (ja ohjaajalle) ennestään tuntemattomaan maastoon. Periaatteessa tämä onnnistui paremmin, koira meni suoraan sinne minne käskettiin, ohjaaja vaan ohjasi ihan väärään suuntaan ja taas varastettiin naapurin linja. Huoh! Sitten tehtiin lisää markkeerauksia "ryhmäpaineessa", eli oltiin piirissä, jonka keskelle tuli markkeeraukset. Taas Ruuti katsoi tarkasti jokaisen heiton, muttei ollut lähelläkään varastaa ja toi oman heittonsa hyvällä vauhdilla. Vaihdettiin  paikkoja piirissä ja jätettiin piirin keskelle damit, joille vielä tuli eteenlähetys. Lopuksi jätettiin omalle paikalle muisti ja kaikki koirakot meni piirin keskelle pieneen suppuun ja yksitellen haetutettiin muistit. Ruuti oli koko treenin ajan irti ja pysyi nätisti sivulla myös muiden työskennellessä ja silloinkin, kun viereinen koirakko oli kosketusetäisyydellä. Koska siitä on tullut niin rauhallinen? Ja itsevarma?

27. Pvä Ruuti pääsi taas kokeilemaan tokoa. Tällä kertaa tuomarina oli Veijo Kinnunen, olin ajoissa koepaikalla ja treeniliivikin oli mukana.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 7: meni ekalla käskyllä puoliksi maahan ja nousi sitten takaisin, eli kaksoiskäsky. Makasi lonkallaan ja varasti vielä istumaannousun! Äh.
Hihnaseuruu 8: vähän väljää, ilmeisesti ainakin käännöksissä ja itsestä tuntui kuin olisi jätättänytkin. Mutta hihnaseuruuksi muuten kiva, kokeessa monesti esiintynyt hihnan kiristyminen oli jäänyt pois.
Irtiseuruu 7,5: tuntui paremmalta kuin hihnassa, mutta ilmeisesti ei. En muista yhtään mitä tuomari sanoi...
Maahanmeno 0: ÄH! Se jäi seisomaan. Pitäisi muistaa treenata tätä "varmaa" ihan yhtä lailla kuin seisomista, joka on ollut se murheenkryyni.
Luoksetulo 10: peruskiva
Seisominen 10!!! Meinasin pudota!
Hyppy 10: ei nyt ainakaan juossut kehästä ;)
Yleisvaikutelma 9,5: puolikas lähti vasten hyppimisestä liikkeiden välillä, josta itse olin vaan iloinen sen viime kokeen haahuilun jälkeen.
=156,5 p. ALO2

Kehässä meno tuntui ihan hyvältä, ja on pakko myöntää että petyin ja jopa vähän yllätyinkin kun ei se kuitenkaan ollut se ykkönen... Taaskaan.