Ruuti 4v

Alkuvuodesta oli ihan tajuttoman vaikea kuvitella, että Ruuti ihan oikeasti täyttäisi seuraavaksi neljä, mutta kun se nyt on tänä vuonna aikuistunut niin paljon, niin pakko kai se on julistaa tänään nelivuotiaaksi. Mun silmissä se on yksi maailman parhaista koirista, kuin ihmisen mieli ja aina niin -ah, ei ole sanoja.

Ruuti 8 vk 

Siitä on tullut miljoona kertaa rauhallisempi, jopa "laama", joka aamuisin muiden vaatiessa aamuruokaa ja rynnätessä ulos jää tavallisesti kainaloon nukkumaan. Se katsoo nuorten leikkejä enimmäkseen sivusta, vaikka ennen se oli niissä aina itse keskipisteenä, ja ulkona se on vaihtanut päättömän hepuloinnin kaiveluun ja kierimiseen ja ruohotupsujen syömiseen. Treenatessa se ei touhota samaan tahtiin kuin vaikkapa vuosi sitten, se on löytänyt itsestään jonkun ihme tasaisen työskentelijän (joka loistaa nomessa mutta laahaa pahasti tokossa (ei varmasti mitään tekemistä ohjaajan totaalisen toko-kyllästymisen kanssa...)).

Tätä muutosta on hirveän vaikea selittää tai todistaa kenellekään ulkopuoliselle, koska Ruutin ominaishösääminen on se mikä näkyy päällepäin julkisilla paikoilla (ja etenkin autoon/vielä enemmän junaan mentäessä). Mutta kun sekä äiti että Meri on huomannut selkeän eron, niin pakko sen on olla totta. Molempien kanssa ollaan päivitelty sitä, "eihän toi voi olla Ruuti", ja tyyliin että onkohan se kipeä kun vaikuttaa niin vaisulta entiseensä. Ruuti sanoo siihen, että pyh, sehän on vain iän tuomaa arvokkuutta. Nih.

Ei se Lottakaan ihan pikkupentu enää ole, sekin täyttää viikon päästä jo 8 kk. Pentuhan se on, mutta ei niin vauva enää (tai niin ainakin Meri on väittänyt). Joulukuussa me ei olla tehty oikeastaan yhtään mitään, olin messarireissulla koulun kustantamana (vähän myös ständillä töissä) ja sen reissun ajan tytöt olivat hoidossa kentsulla, jossa Lotta oli ottanut asiakseen pissiä ilmeisesti jokaisen lenkin välissä. Muutoinhan sen voi sanoa olevan vihdoinkin sisäsiisti. Lotta on ehkä vähän muistanut opetella damin kantamista ja luovuttamista joten osaapa se sitä mukavasti noutaakin, paitsi että ollaan treenattu ihan olemattomissa häiriöissä eikä mistään siis tule mitään jos vaikkapa sattuu naapuripellolla olemaan harakankakka *huok*. On siitäkin aika ihana pakkaus kasvanut, aika söpö sellainen.

Nyt oon lentokentällä odottelemassa konetta, karkaan Göteborgiin uudeksivuodeksi. Alkuvuodeksi olisi vissiin ainakin tokokoetta Ruutille ja näyttelyä ehkä molemmille, mutta ainakin Lotalle. Nou/nome-rintamalla tarttis taas ryhdistäytyä, ja nyt kun mulla on ajokorttikin (vaikkei autoa sentään) niin yritän tosissani päästä johonkin treenaamaan ja mieluusti vielä jonkun kanssa. Kesällä toivottavasti korkataan nomekokeet ja suurena EHKÄnä haaveillaan Lotan kanssa jo taippareita kohti.