Taipuvainen!

Vihdoin ja viimein koitti sitten sekin päivä että päästiin Ruutin kanssa taippareihin. Kyseessä oli siis GR:n leiritaipparit 14.7., joihin sisään päästiin varasijalta. 

Taippareita edeltäneenä yönä ei ainakaan kerätty lepoa, meitä oli nimittäin kaksi ihmistä ja viisi koiraa nukkumassa hiacen takaboksissa… Vähintäänkin eksoottista. Aamulla pienoinen eksyminen paikalle ajettaessa, pieni hoppu, ja sitten odoteltiinkin jo omaa vuoroa. 

Sosiaalisuus-osiossa ihmettelin, kun Ruuti oli niin kovin rauhallinen: tokossa sillä on vaikeuksia pysyä kaikki jalat maassa käskynkin alla, mutta nyt se ei juuri edes kiinnostunut tuomarista tai muista koirista vaikka sai himmailla vapaana hihnan mitan verran. Se on muuten rauhoittunut huimasti pentujen jälkeen?

Ainoa asia, mitä oikeasti jännitin, oli vesityö, koska Ruu on ollut niin nihkeä veteenmenijä eikä se tänä kesänä ollut vielä uinut kertaakaan. Onneksi rannassa oli sellainen kohta jossa sai käyttää koiraa uimassa ennen omaa suoritusvuoroa, ja kaislikosta ja mutapohjasta huolimatta Ruuti haki vedestä keppiä ilman ongelmia. Meidän vuoron tullen oma jännitys oli siis lientynyt paljon, ja ”tositilanteessakin” vesityö sujui. Tosin jo ensimmäiselle lokille R lähti rauhallisesti, mutta veneestä heitetylle vauhti oli tooodella hidas ja jouduin keskittymään siihen, etten alkanut hoputtamaan sitä. Onneksi en, koska sinnehän se meni ja toi taas mallikkaasti käteen.

Hakuruudussa alue tuntui paljon pienemmältä kuin millä olen treenannut, mutta ainakin tuli haettua koko alue eikä Ruuti arkaillut lähteä kauimmille vaakuille. Ei moitittavaa, portti jäljelle oli auki. Jäljelle lähetys meni hyvin enkä auttanut sitä sen enempää, näin selvästi että Ruutilla oli haju ja kun päästin sen irti, se lähti lujaa vauhtia mutta aivan valtavalla tarkkuudella jäljestämään. (Tässä näkyy muuten se, mitä (vähäinenkin) PK-jäljen treenaus on tehnyt: vuosi sitten Ruuti olisi juossut ilmavainulla siksakkia, kadottanut jäljen ja lopulta etsinyt pupun hakemalla). Jossain vaiheessa tuomari ja päätoimittaja kumpikin taisivat sanoa että sieltä se tulee, ja pupu on mukana, mutta itse sisäistin sen vasta kun jänö ihan oikeasti oli mulla kourassa. Ruutin olemus hehkui ylpeyttä ja se oli varmasti maailman onnellisin koira siinä, mun kainalossa, iso pupu suussa <3

Siis ehkä se virallisin Kunniakirja-poseeraus ikinä.
Jostain viidestäkymmenestä kuvasta ehkä yhdessä ei näy Lotan mikään ruumiinosa... Tämä ei ole se.

14.7.2012 Virrat, Golden Ring ry, Tuomari Risto Heikkonen, knn Resound Pinkcadillac, Om./ohj. Linnea Leinonen
Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti ihmisiä ja muita koiria kohtaan.
Uimahalu: Hieman varovaiset veteenmenot. Suorittaa tehtävän.
Hakuinto: Liikkuu hyvin hakualueella.
Noutohalu: Tarttuu oma-aloitteisesti lintuihin ja kaniin
Nouto-ote: hyvä
Palauttaminen: Nopeat palautukset ohjaajalle käteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä
Yhteistyö: Erinomaista.
Yleisvaikutelma: Hyvällä vauhdilla työskentelevä koira. Antaa tehokkaan kuvan itsestään. Koiraa ohjataan miellyttävästi ja vähäeleisesti. Koira suorittaa erinomaisesti kaikki päivän tehtävät -> NOU1 !

Samalla reissulla jäätiin Virroille leireilemään, ja kävin yhtä toko-päivää lukuun ottamatta kaikissa nometreeneissä. Treenit oli huippuja, sain paaaaaljon uusia ideoita ja neuvoja joiden kanssa on hyvä lähteä treenaamaan. Saattoi ehkä vähän nomekärpänen (ja samalla miljoona ihan tavallista hyttystä ja paarmaa) puraista! Ehkäpä me vielä alokasluokkaankin…

Lottakin oli mukana leirillä ja sai ainakin sosiaalistumista kerrakseen. Se on kasvanut ihan jäätävästi ja viikon päästä onkin jo ekat rokotukset… Jaiks. Kohta se on jo iso. Mutta osaa olla ihana pakkaus jo nyt!

Riemu-Lotta!

Niinhän siinä kävi, että toukokuu vaihtui kesäkuuksi, loma alkoi, pennut kasvoivat ja sitten kesäkuukin vaihtui jo heinäkuuksi.

Ja niinhän siinä kävi, että yksi pieni pentunen on nyt tuossa vieressä. Reipas, iloinen ja ihana pentu! Nimen keksiminen oli jotain maailman vaikeinta, vaikka olin mukamas jo ajat sitten päättänyt seuraavien koirien nimet... Ei ne nyt sitten sopineet, mutta ei kyllä Lotta-nimikään ollut ihan uusi päähänpisto, se on jo jonkin aikaa kummitellut jossain taustalla. Meri väänsi joskus nimiehdotuksistani lempinimen Riemu-Lotta, ja nyt sen sitten vihdoin sain päätettyä pennun täytettyä kahdeksan viikkoa. Lähdin siis viimeviikon torstaina ex-tempore Kannukseen jotta saisin paremmin keskityttyä pentuun, ja olisi tarkoitus olla täällä vielä sellainen viikko.


Lotta on tavattoman hauska pentu. Sillä heiluu jatkuvasti häntä ja se on kokoajan tutkimassa tai leikkimässä jossakin, ja se on myös hyvä leikkijä sekä koirien että ihmisten kanssa. Ulkona se saa aina välillä hillittömiä hepuleita ja päätyy tavallisesti juoksemaan kahdeksikkoa iso ruohotupsu suussa. Muuten se seuraa minua ja istahtaa välillä alas katselemaan ohi puksuttavaa traktoria tai lintuparvea. Siinä vaiheessa kun pitäisikin mennä takaisin sisälle, se yleensä istuu kynnyksen eteen eikä liiku, kaikkein vähiten sisään päin.
Lotta oppii tosi nopeasti (niinkuin nyt pennut yleensä) ja ollaankin aloiteltu naksuttelua, seurauksena jatkuvasti istumista tarjoava pentu. Naksuttelussa olen nyt käyttänyt ihan sen omaa ruokaa turvotettuna, koska sillä on niin hirveä ruokahalu ja koska astetta paremmat makupalat (kana) saa sen ilopissaamaan ja hökeltämään niin ettei touhusta tule mitään... Ja hih, saimpas kerrankin opetettua maahanmenon ekalla kerralla oikein, se menee nyt jo aika nopeasti sukeltaen/hissinä maahan!

Ruuti toipuu mammalomastaan metsälenkkien ja herättelevien toko-treenien merkeissä. Siltä tulee edelleen jonkun verran maitoa jota se antaa Lotan vielä imeäkin (8vk!!), mutta on ainakin lauantaista lähtien myös kieltänyt sitä. Eiköhän tuo maitobaari pian sulkeudu... Ruu on muuten ihan älyttömän hyvässä kunnossa, ja jos tissejä ei katsoisi, niin ei siitä päällepäin arvaisi että se on vasta imettänyt kymmenpäisen pesueen. Turkkiakin sillä on (ainakin Ruutin mittapuulla) eikä se ole yhtään laihtunut.

Parin viikon päästä lähdetään GR:n leirille, jossa päästään Ruutin kanssa tehotreeniin ikuisuuden tauon jälkeen. Pitäisi vain malttaa valita treeninsä, himottaisi kovasti mennä joka päivä kahteen lajiin, mutta eipä ehkä kannata ;) Lottakin pääsee leirille mukaan ihmettelemään.

Harmitta, kun jätin nyt kameran Helsinkiin (eikä vähiten siksi että pankkikortti jäi kameralaukkuun, totesin tämän hyvin harmillisella hetkellä Kokkolassa) kun en nyt saa ollenkaan kuvia tästä vaiheesta. Kännykällä yritin räpsiä, mutta auts. Viikon päästä Lotta saakin sitten poseerata 12 päivän edestä!

P.S. Olen alennusten orja, Peten Koiratarvikkeesta sai yli 39e tilaukset ilman postikuluja ja 15 kilon ruokasäkin ostajalle 2,5 kiloa kaupanpäälle ja yli 75e ostettaessa 3% alennusta VIP-asiakkaana, eli tytöille tulee ylihuomenna uudet teräksiset ruokakupit punaisena ja pinkkinä!