Taipuvainen!

Vihdoin ja viimein koitti sitten sekin päivä että päästiin Ruutin kanssa taippareihin. Kyseessä oli siis GR:n leiritaipparit 14.7., joihin sisään päästiin varasijalta. 

Taippareita edeltäneenä yönä ei ainakaan kerätty lepoa, meitä oli nimittäin kaksi ihmistä ja viisi koiraa nukkumassa hiacen takaboksissa… Vähintäänkin eksoottista. Aamulla pienoinen eksyminen paikalle ajettaessa, pieni hoppu, ja sitten odoteltiinkin jo omaa vuoroa. 

Sosiaalisuus-osiossa ihmettelin, kun Ruuti oli niin kovin rauhallinen: tokossa sillä on vaikeuksia pysyä kaikki jalat maassa käskynkin alla, mutta nyt se ei juuri edes kiinnostunut tuomarista tai muista koirista vaikka sai himmailla vapaana hihnan mitan verran. Se on muuten rauhoittunut huimasti pentujen jälkeen?

Ainoa asia, mitä oikeasti jännitin, oli vesityö, koska Ruu on ollut niin nihkeä veteenmenijä eikä se tänä kesänä ollut vielä uinut kertaakaan. Onneksi rannassa oli sellainen kohta jossa sai käyttää koiraa uimassa ennen omaa suoritusvuoroa, ja kaislikosta ja mutapohjasta huolimatta Ruuti haki vedestä keppiä ilman ongelmia. Meidän vuoron tullen oma jännitys oli siis lientynyt paljon, ja ”tositilanteessakin” vesityö sujui. Tosin jo ensimmäiselle lokille R lähti rauhallisesti, mutta veneestä heitetylle vauhti oli tooodella hidas ja jouduin keskittymään siihen, etten alkanut hoputtamaan sitä. Onneksi en, koska sinnehän se meni ja toi taas mallikkaasti käteen.

Hakuruudussa alue tuntui paljon pienemmältä kuin millä olen treenannut, mutta ainakin tuli haettua koko alue eikä Ruuti arkaillut lähteä kauimmille vaakuille. Ei moitittavaa, portti jäljelle oli auki. Jäljelle lähetys meni hyvin enkä auttanut sitä sen enempää, näin selvästi että Ruutilla oli haju ja kun päästin sen irti, se lähti lujaa vauhtia mutta aivan valtavalla tarkkuudella jäljestämään. (Tässä näkyy muuten se, mitä (vähäinenkin) PK-jäljen treenaus on tehnyt: vuosi sitten Ruuti olisi juossut ilmavainulla siksakkia, kadottanut jäljen ja lopulta etsinyt pupun hakemalla). Jossain vaiheessa tuomari ja päätoimittaja kumpikin taisivat sanoa että sieltä se tulee, ja pupu on mukana, mutta itse sisäistin sen vasta kun jänö ihan oikeasti oli mulla kourassa. Ruutin olemus hehkui ylpeyttä ja se oli varmasti maailman onnellisin koira siinä, mun kainalossa, iso pupu suussa <3

Siis ehkä se virallisin Kunniakirja-poseeraus ikinä.
Jostain viidestäkymmenestä kuvasta ehkä yhdessä ei näy Lotan mikään ruumiinosa... Tämä ei ole se.

14.7.2012 Virrat, Golden Ring ry, Tuomari Risto Heikkonen, knn Resound Pinkcadillac, Om./ohj. Linnea Leinonen
Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti ihmisiä ja muita koiria kohtaan.
Uimahalu: Hieman varovaiset veteenmenot. Suorittaa tehtävän.
Hakuinto: Liikkuu hyvin hakualueella.
Noutohalu: Tarttuu oma-aloitteisesti lintuihin ja kaniin
Nouto-ote: hyvä
Palauttaminen: Nopeat palautukset ohjaajalle käteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen
Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä
Yhteistyö: Erinomaista.
Yleisvaikutelma: Hyvällä vauhdilla työskentelevä koira. Antaa tehokkaan kuvan itsestään. Koiraa ohjataan miellyttävästi ja vähäeleisesti. Koira suorittaa erinomaisesti kaikki päivän tehtävät -> NOU1 !

Samalla reissulla jäätiin Virroille leireilemään, ja kävin yhtä toko-päivää lukuun ottamatta kaikissa nometreeneissä. Treenit oli huippuja, sain paaaaaljon uusia ideoita ja neuvoja joiden kanssa on hyvä lähteä treenaamaan. Saattoi ehkä vähän nomekärpänen (ja samalla miljoona ihan tavallista hyttystä ja paarmaa) puraista! Ehkäpä me vielä alokasluokkaankin…

Lottakin oli mukana leirillä ja sai ainakin sosiaalistumista kerrakseen. Se on kasvanut ihan jäätävästi ja viikon päästä onkin jo ekat rokotukset… Jaiks. Kohta se on jo iso. Mutta osaa olla ihana pakkaus jo nyt!