Lotta täyttää viikon päästä 5 kk (!!). Se on ehkä maailman suloisin otus, oikeasti. Musta tuntuu vaan siltä etten olis tehnyt sen kanssa yhtään mitään ja että viisikuisen pitäisi jo osata muka jotakin (tai vähintään olla sisäsiisti ja käyttäytyä...). Olen mä nyt oikeasti tehnyt sen kanssa vähän jotain, lähinnä pohjaa toko- ja nome-jutuille, ja ollaan me vähän näyttelyesiintymistäkin muka harjoiteltu.
"Tokon" osalta ollaan vähän jumituttu käsiapuihin perusasennossa ja seuraamisessa, mutta tykkään joka tapauksessa sen sivulletulotyylistä jossa se käyttää peräänsä ainakin jotenkuten. Maahanmeno on myös kiva, ollaan leikitty liikkeestä maahanmenoon liittyen nopeita juoksusta maahan putoamisia ja vähän kaukokäskyjä, i-m ja m-i on jo ihan kivat :D Paikallamakuutakin ollaan jo mietiskelty, ruokakupille se on nyt päässyt lähinnä vasta hetken paikallaolon jälkeen.Tällä viikolla (vasta...) ollaan opeteltu myös leikkimään/ palkkautumaan lelulla. Ihan huvittavan näköistä varmastikin.
Nomeilussa on oikeastaan tullut pieni seinä eteen, kun en tiedä mitä tekisin. Ollaan leikitty ruokakupin kanssa eteenmenoa myös niin, ettei penska ole nähnyt kuppia vaan lähtenyt sokkona juoksemaan suoraan eteenpäin. Matka ei siedä olla pitkä, mutta edetään kuitenkin! Ollaan tehty kohtuullisen paljon nenänkäyttötreeniä, lähinnä namiruutua ja -jälkeä ja pari kertaa namietsintää varastossa. Etenkin varastoetsinnässä L on aika pätevä ja kyllä se osaa nenäänsä käytellä myös ulkona. Pilliä olen nyt opetellut pitämään mukana: luoksetulo on ihan hyvä, istumista ja lähihakua ollaan opettelemassa (istuu pillistä lähellä, mutta kauempana pillikäskyn kuullessa juoksee luokse istumaan... Ilmeisesti käsimerkin käyttäminen voisi toimia, onhan se jatkossakin kätevä).
Näyttelyharjoittelua pitäisi tehdä enemmänkin, mutta kun blaah. Muutaman viikon päästä mennään debytoimaan SNJ:n erkkariin vauvaluokkaan, siihen mennessä pitäisi kai opetella. On se jo kahdesti ollut mätsärissäkin, ensimmäisellä kertaa esiintyi hienosti ja pääsi jatkoon muttei sijoittunut. Toisella kerralla kehässäolo käytettiin loikkien ja pomppien ja riehuen, mutta sijoituttiin silti sinisten pentujen neljänsiksi :D
Ei niin edustavaa seisotuskuvaa että sen kehtaisi julkaista. Nätti pää sillä on silti <3
Kuva: Meri Latvamäki
Kuva: Meri Latvamäki
Ruuti sitten taas on maailman ihanin. Etenkin nyt, kun kontrastina on tuollainen riiviökakara, vaikuttaa Ruuti semmoiselta ajatuksia lukevalta enkeliltä. Taisin hymyillä koko eilisen päivän, kun joku nainen tuli lenkillä sanomaan, että Ruutin ilme on niin aurinkoinen että ihan lämmittää. Semmoinenhan se on, minun muru :) Se on tuttuun tapaan ollut käytännöntunneilla ja edistynyt ainakin haussa (missä ilmaisu?) ja esine-etsinnässä (joka tosin viimekerralla meni huonosti, mutta tiedän että se on oikeasti hyvä siinä). Jäljessä sen sijaan on otettu takapakkia: kerran se on nyt hukannut jäljen ja sen jälkeen "luovuttanut", toisella kerralla ei lähtenyt ollenkaan jäljelle... Vepeä ja agiakin on testailtu, heikohkolla menestyksellä.
Muhun iski joku tilapäinen mielenhäiriö joka sai mut ilmoittautumaan sen kanssa Kankon toko-kokeeseen, viimeaikaisten treenien perusteella erityisen huono idea. Ehkäpä me otetaan se ihan vaan kokeenomaisen treenin kannalta.
Nomea ei olla Ruutin kanssa treenattu kai ollenkaan koko syksyn aikana. Syytän sitä, että multa puuttuu auto ja damit ja treeniseura.
Köyden haku veneestä. Kuva: Senni Kauppinen
En ihan äkkiä muistakaan milloin viimeksi olisi vietetty syksyä ilman ainoatakaan haavaa tai vammaa, ja nyt on vuorostaan Lotalla molemmissa jarru-anturoissa asfaltti-ihottuman tapaiset hiertymät (varmaankin erään ison kepin kanssa leikkimisestä) jotka välillä vuotavat vertakin ja jotka pitäisi pitää kuivana. Ilmeisesti joku fysiikan laki määrää, että nämä pitää aina osua niille pahimmille sateille. Siis pidä nyt oikeasti vajaan viisikuisen noutajanpennun tassut syksyllä kuivina. Tottakai penikka myös haluaisi kovasti nuolla tassujansa, ja niimpä meillä suihkutellaan ahkerasti Cothivettiä, josta alkaa muodostua syksyn tunnusomaisin tuoksu.
Tämmöiset on kummassakin jalassa, tässä ihan tuoreena pahemmasta haavasta.
Tämä on siis "jarrupalan" alapuolella.
Tämä on siis "jarrupalan" alapuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti